Näin se menee - satu, valhe ja politiikka
1. Sari Sarkomaan nettipäiväkirja: Tieteen ja taiteen tekijöihin panostaminen on yksi parhaimmista investoinneita tulevaisuuteen.
2. Kokoomuksen ohjelma : tavoitteenamme on kansallisen perinnön, suomen kielten ja kulttuurien vaaliminen ja tukeminen.
3. Vanhasen hallituksen ohjelma: Hallitus sanoo turvaavansa taloudelliset ja rakenteelliset edellytykset tehdä laadukasta, monialaista perus- ja soveltavaa tutkimusta. Se kertoo kehittävänsä ammttimaista tutkijauraa houkuttelevaksi vaihtoehdoksi ja tarkistavansa tuottavuusohjelmaa, niin ettei se heikennä tieteen ja tutkimuksen vaikuttavuutta.
4.Kotimaisten kielten tutkimuskeskus l. Kotus on ainoa laitos yliopistojen ulkopuolella, jossa on vakinaisia paikkoja kielen tutkijoille.
5.Opetusministeriön tuottavuusohjelmassa vuosille 2006 - 2010 asetetaan Kotukselle "tavoitteeksi kahden prosentin keskimääräinen vuotuinen tuottavuuden kasvu."
6. Opetusministeriön tilinpäätöskannanotto:" Tuottavuusohjelman vuoksi Kotuksen henkilötyövuosien määrä väheni selvästi."
7. Kotuksen pitäisi vuoteen 2015 mennessä vähentää kolmannes henkilökunnasta.
8. Miten päätyy suomen kieliä ja tutkimusta koskeva puheenaihe ?
9. Luemmeko ketjun viimeiset tekstiti englanniksi ?
Tässä on kuvattu Kotuksen tutkijan fil. tri. Ulla Tiililän lyhennetty näkemys intertekstuaalisuudesta, joka tarkoittaa, että katsotaan, miten sama asia ilmaistaan eri teksteissä. Tutkija miettii lopuksi, että "tulinko sittenkään kuvanneeksi yhden puheenaiheen muuttumista erityyppisten tekstien ketjussa vai kuvasinko tietämättömyyttä tai piittaamattomuutta. Valehdellahan ei saisi markkinointiteksteissä.
Ovatko poliitikkojen linjanvedot fiktiota.?"
Tutkija Tiililän oma vastaus löytynee Kielikukka-jutun otsikosta:" Sarkomaan sadut".
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Suomen kielen puolesta tarvitaan kansanliike. Olen nostattanut sitä vuosia mm. kirjoituksin, seminaarein ja perustamalla kolme yhdistystä. Ne ovat muutamassa vuodessa järjestäneet 50 kaikille avointa kulttuuri- ja keskustelutilaisuutta. Ihmisiä on ollut helppo saada mukaan - muita paitsi suomen kielen tutkijoita ja professoreja.
Vuosi sitten järjestin Lasten oikeuksien päivänä Herlsingissä Tieteiden talossa seminaarin "Agricolan perilliset yhdenvertaisessa EU-Suomessa". Esiintyjinä oli maan eturivin tutkijoita eri aloilta. Myös opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita oli mukana.
Hiljattain ilmestyi toimittamani Lassi Nummen juhlakirja. Otan suomen kielen ja oman kirjallisuuden opetuksen ja tutkimuksen puolesta kantaa kirjaan sisältyvässä artikkelissani. Niin on Lassi Nummikin ottanut vuosikymmenien ajan.
Presidentti Tarja Halosen kannanotto oli se, että hän tuli mukaan kirjaan, mikä on Suomessa tuiki harvinaista.
Kiitos kommentista, Katriina. Sen jälkeen kun tulin tänne blogipalstalle, niin olen tullut selkeästi tietoiseksi ansiokkaista ponnisteluistasi suomen kielen ja kulttuurin puolesta. Eikä tarkoitukseni ollut vähätellä tai jättää huomiotta näitä ponnisteluja.
Kun itselläni ei ole yhteyksiä yliopistomaailmaan, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että viestintätiteitä opiskeleva nuorimmaiseni silloin tällöin pyrkii valistamaan minua, vaikka hän ei jaksa asettaa kovinkaan paljon toivoa edistymiselleni, niin olen aiemmin ollut kovin tietämätön muiden käyttämieni informaatiokanavien perusteella niistä aikaansaannoksistasi, joista olet kertonut täällä.
Paikallisessa lehdessä on ollut melko useastikin näitä Kielikukka- juttuja, jotka ovat olleet hyvin kiinnostavia. Vesa Heikkinen ja Ulla Tiililä ovat usein puuttuneet sellaisiin asioihin, että kuinka asiakkaan oikeudet ja kuuleminen toteutuvat sosiaali- ja terveydenhuoltotyössä ja miten hyvillä käytännöillä voitaisiin tulla huomattavastati enemmän asiakasta vastaan näillä kentillä, joilla itse olen työkennellyt.
Vaikka ymmärrän, että esim." psykiatriassa sanat ovat tärkentä",
niin Tiililän pakinat ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen.
Olen pyrkinyt edistämään sellaista ajttelua, että potilaalla/asiakkaalla tulisi olla sellainen hoito/kuntoutus/palvelusuunnitelma, josta hän itse olisi tietoinen ja mielellään oma kappale siitä.
Tiililä on usemapaankin kertaan pohtinut sellaiseen suuntaan, että "Kiitos, mieluummin palvelua kuin palvelusuunnitelma", joten meillä on tavallaan periaatteellinen erimielisyys asiasta.
Tosin ymmärrän kyllä, että juuri palveluun tai jäsennettyyn vastuuseen po. suunnitelmilla pyritään.
Mutta onko siis ymmärettävä niin (kommenttisi ensimmäisen kappaleen lopun perusteella), että yliopistojen ja Kotuksen yhteistyö ei suju samansuuntaisilta kuulostavien toiveiden toteuttamiseksi ? Vaiko niin, että ongelmaa on yliopistojen sisällä ? Vai siten, että ongelmaa on tutkijoiden ja muun väestön välisessä joko niukassa keskustelukulttuurissa tai ymmärryksen ja toisen asemaan asettumisen puutteessa ?
Olet kirjoittanut tärkeistä asioista mielenkiintoisesti. Blogeja on välillä vaikea löytää, niin kuin tätäkin. Näkemyksesi potilaan kunnioittamisesta ovat kannatettavia.
Kyllä yliopistojen suomen kielen oppiaineen ja Kotuksen yhteistyö varmaan on hyvää, onhan niissä samoja naamoja. Elleivät nämä henkilöt sitten riitele itsensä kanssa.
Itse en aja minkään laitoksen, oppiaineen, suuntauksen tms. etua, kaikkein vähiten ajan omaa etuani. Minusta jokaisen päättäjän ja toimijan tulisi pyrkiä koko maan etuun. Olen vuosia kirjoittanut, keskustellut ja keskusteluttanut suomen kielen asemasta, sen opettamisesta jne. Olen saanut seminaareihin ja muuhun toimintaan monien alojen korkeimpiakin auktoriteetteja, mikä ei ole ollenkaan merkillistä.
Suomessa tuijotetaan liikaa yliopistoon, tutkimukseen, oppineisuuteen, "asiantuntijoihin". Jokainen suomalainen on suomalaisuuden (ja nykyään monet myös köyhyyden, työttömyyden yms.) asiantuntija. Miksi meitä ei kuulla? Viime viikolla julkaistiin selvitys, että suomalaiset haluavat parantaa työttömyysturvaa. Jokainen tiedämme, että suomalaiset haluavat kouluihin lisää taito- ja taideaineita, omaa kirjallisuutta ja liikuntaa. Suomalaiset kannattavat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Miksi meitä tosiaankaan ei kuulla?
Tulisitko seuraavaan kirjaan mukaan kirjoituksella, jossa pohtisit asioita oman alasi näkökulmasta. Se olisi arvokasta. Siis:
Haluatko kertoa kokemuksiasi työttömyydestä? Kuulun ryhmään, joka
suunnittelee aiheesta kirjaa. Mukaan tulee tutkimuksen näkökulma,
muutamien poliitikkojen kirjoituksia työttömyyden hoidosta Suomessa,
katsaus asian kansainväliseen tilanteeseen ja työttömien kokemukset.
Jos olet työtön ja haluat antaa kirjassa työttömyydelle kasvot, ota
yhteyttä. Tai jos haluat kirjoittaa työttömyyden hoidosta tai sen
tutkimuksesta, ota yhteyttä. Kun saan disposition kokoon, lähestyn
kustantajia.
Voi, kiitos kysymästä. Tuommoisesta pyynnöstä on vaikea kieltäytyä ja mielelläni olisin mukana, jos otaksutaan, että työttömien asiaa voidaan sillä tavalla auttaa. Täytyy pohtia eri näkökulmien mahdollisuuksia ja toki myös varautua siihen, että ei saa julkaisukelpoista tekstiä syntymään. Mutta kirjan kokoamisen kannalta lienee parempi, että materiaalia tulee mieluummin enemmän kuin liian vähän.
Aivan loistavaa, kansallisesti nostattava ja isänmaallinen kirjoitus!
Tätä rappeutunut aikamme tarvitseekin herättelemään syväunessa uinuvaa kansaamme globaalin monokulttuurin vyöryttäessä monikultturismin ja suvaitsevaisuuden nimellä ratsastaen tuhoavaa vimmaansa pienten kansojen, kielien ja kulttuurien ylle.
Kiitos kirjoituksestasi.
Kiitos kaunis, Mouse, harvoin saa noin varauksetonta tunnustusta,
joka nyt minustakin on paikallaan, mutta kunnia slle, jolle se kuuluu l. tässä tapauksessa Ulla Tiililälle, joka on tehnyt varsinaisen havainnoinnin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 7 kommenttia