Niinpä Miepä
Tällä viikolla mielenterveysasiat ovat nousseet keskusteluihin. Maanantaina oli Pron järjestämä panelikeskustelu mt- ja päihdeasioista, joista otsikonkin jälkimmäinen sana tulee. En päässyt paikalle, koska olen seurakunnan luottamustehtävissä M. Aholaisen varaedustaja. Yhteistyömme on sujunut hyvin. Markku on informoinut esteistä ja minä olen yleensä ollut kokouksissa paikalla.
Tiistaina oli MIEPÄn loppuraporttikirjan julkistamistilaisuus. Minäkin olin saanut kutsun ja surumielin jouduin kieltäytymään, koska kaupunginosaseuralla oli ajankohtaisia asioita pohdittavana, kuten kirjaston lakkauttamisen estämisstrategia.
Tarkoitus Etelä-Savossa on ollut, että seudullisesta MIEPÄstä tulisi Pohjois-Karjala projektiin verrattavissa oleva suuntaa näyttävä hanke koko valtakunnassa mielenterveyden ja päihdehuollon kentällä.
Tiistain lehdessä oli iso juttu vaalitilaisuudesta ja siinä oli toimittaja kirjannut maakuntaliiton taloussuunnittelija, kunnallisjärjestön pj. ja sosiaalilautakunnan ex-puheenjohtaja Aholaisen lausahtaneen MIEPÄn loppuraportista, että "En ymmärtänyt siitä sanaakaan". Itse asiasta kuultuna, tai kuulusteltuna, kertoi M. A. sanoneensa paljon muutakin, hyviä ja huonoja adjektiiveja ja että on tottunut lukemaan vaikeitakin tekstejä.
Mutta nytpä kyselee hankepäällikkö Johanna Nevala, että mihin perustuvat ehdokkaiden maanantain panelissa antamat lausunnot asiasta, koska kirja julkaistiin vasta tiistaina. Johannan mukaan ehdokkaat arvioivat MIEPÄ Sanomaa asiantuntemattomasti ja negatiivisesti - näinhän meillä on usein Etelä-Savossa ollut tapana - valitettavasti. Selvänäkijän taito on politiikassa korvaamaton, mutta vaikea. Monet näkevät kirkkaammin menneisyyden suuntaan.
Hankkeen valmistelussa on ollut mukana hyvinkin 300 henkilöä Delfoi areenalla ja kumppanuuspöydissä. Myöskin Mikkelin ympäryskunnista on ollut tuntuvasti edustajia ja palvelujen käyttäjiä on yhteisiin pohdintoihin osallistunut.
Kuten tiedetään asioilla on yleensä kaksi puolta - muoto ja sisältö. Nyt liikutaan vasta muoto-asioissa.
MIEPÄä reflektoi myöskin Lapin yliopiston soveltavan psykologian tiimi ja sieltä psykologian professori Juha Perttula kommentoi asiaa: "Valistuneen arvaukseni mukaan samalla tavalla estettisesti luokseen houkuttelevaa "projektiraporttia" saa turhaan etsiä. Kirja on tavattoman kaunis."
Minä, joka en ole psykologian professori, ainakaan vielä, olin antanut palautetta arkisemmin: "Sehän on upea taiteellinen luomus, joten siinä mielessä tämmöinen henkinen ulottuvuus konkretisoituu."
Mutta valmistautunemme seuraavaksi keskustelemaan maakuntalehdessä sisällöstä. - Mikäli ymmärryksemme vajavaisuus ei rajoita keskusteluun osallistumista.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Inhimillinen ymmärrys on vajavaista, sen näkee selkeästi tästä blogipalstasta. Mutta jos on vastuuntuntoa, lähimmäisenrakkautta ja auttamishalua, se riittää.
Kiitos, Katriina , kommentista. Minusta on kuitenkin jotenkin surullista, että ainakin me etelä-savolaiset taidamme ymmärtää huonosti toisiamme ja niinpä kehitystä on vaikea saada aikaiseksi niin elinkeinorintamalla kuin sosiaali- ja terveyssektorillakin. Mutta mainitsemasi ominaisuudet ovat verrattomia avuja kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä ja niiden runsas käyttely varmaankin olisi omiaan ehkäisemään monenlaisten miepä ongelmien syntyä.
Olin mukana MIEPÄ-paneelitilaisuudessa. Minulle jäi varsin sekava kuva hankkeesta, jota oli rustattu hartaasti eri tahoilla.
Ymmärsin, että nyt ollaan vaiheessa, jossa olisi sovellettava ja luotava uutta käytäntöä... anteeksi nyt, kun en osaa kirjoittaa sitä hanke-kieltä, joka on niin kummallista uus-suomea... johon ilmeisesti Markku Aholainen puheenvuorossaan viittasi.
Ymmärsin, niin ainakin luulen, että paljon vielä tarvitaan, että hanke olisi käyttökelpoinen... siis ihan oikeasti sovellettavissa arkeen. `
Oma tiedonhankintani tietää kertoa, että on vielä jotenkin epäselvää, missä ketäkin terapiaa tarvitsevaa palvellaan: psykiatrsian poliklinikalla, vai mielenterveysyksikössä. Miten asiakkaan tilannetta voi oikein arvioida, onko hän itsemurhavaarassa, harhainen, vai mitä, jos häntä ei ole monen kuukauteen haastateltu. -Sellaiset hoidetaan psykiatrian poliklinikalla. Keskivaikeaa masennusta sairastavat hoidetaan mielenterveysyksikössä. Entä jos näihin edellämainittuihin diagnooseihin liittyy sitten kaikkea muuta, niin kuin elämässä yleensä tapana on. Vaikka lapsuuden vaikeita selvittämättömiä asioita, tai perheväkivaltaa, insestiä ym. Minne tämä asiakas sitten kuuluu.
Voiko tällaisia yleistyksiä olla. Jääkö joku asiakas kokonaan vaille tukea, kun ei osaa oikealla tavalla heti asiaansa esittää?
Voi olla, että kyselen nyt kovasti tyhmiä asioita, enhän ole MIEPÄ-kirjaa edes kädessäni pitänyt.
On vain sellainen epäilys, etä nuo hoitolinjastot näyttävät paperilla hienoilta, sitten tosielämässä tarvitaan kuitenkin soveltamista, ettei joku putoa rattailta kokonaan.
Nyt taidan googlata MIEPÄ-kirjan , jos sen löytäisi....
Kiitos, Marjo, kommentista. Huomaan, että olet pohtinut asioita syvällisesti ja rehellisesti ja teet hyviä kysymyksiä. Niihin ei" Miepä sanoma" kirjassa välttämättä löytyne vastuksia, tosin kyllä Sari Takkinen kuvaa melko perusteellisesti hyvän hoidon käytännön toimintaa. Syvimmiltän Miepän kehitysajatus lähtee ihmisen sisimmästä, ehkä sielusta ja siitä, että pitäisi lähteä liikkeelle autettavasta itsestään ja hänen elämäntilanteensa kokonaisuudesta ja suhteesta ympäristöönsä. Rakenteellisesti siinä on alussa avaavia miniartikkeleita, joissa kahdessa on hengellinen luonne. Luin eilen kokeeksi Laajalammen kerhossa toisen niistä testatakseni, onko kieli mahdotonta ymmärtää. Siinä otsikolla "Lähimmäisen rakkaus" Marjatta Nikkinen kirjoitti hyvin po. asiasta, mutta lopetti pitkällä lainauksella Martti Lindqvistin kirjasta "Auttajan varjo" Muuan kerholainen kommentoi sanomalla, että muuten hyvin sanottu, mutta sen lainakommentin olisi voinut jättää pois.
Viimeinen miniartikkeli "Matka"
on omasta kynästäni ja se on varsinainen mini, mutta erinäisistä syistä siitä tuli jätetyksi puolet pois. Olen nyt kuitenkin ollut sikäli etuoikeutetussa asemassa, että sain opuksen käteeni jo julkistamistilaiuutta edeltävällä viikolla ja olen siihen ehtinyt tutustua.
Tässä on nyt julkisuudessa kiinnitetty huomiota tähän mennessä kirjan hienoon ulkonäköön ja Johannahan kysyi eilen "Länkkärissä" siitä, että mihin panelistit tietonsa asiassa pohjaavat. Minulla oli tuota blogin MIEPÄ-juttua kirjoittaessani sähköpostitieto Johannan kirjoituksesta ja laitoin omat näkemykseni lehdelle eilen tai jo toissa-iltana, mutta eilen huomasin, että pitkä saatekirjemäni oli iskevämpi kuin itse juttu ja korjasin saatetta vähän ja laitoin sen lehteen tarjolle.
En pidä kuitenkaan oikein hyvänä, että tässä nyt kiireellä repostellaan vaalien alla asiaa, jota on valmisteltu levollisuudenkin nimissä jo vuosia.
Huomasithan muuten tämän aamun L.-S_ssä ison MIEPÄ-ilmoituksen, jossa kerrotaan, että kansalaiset voivat käydä kirjastossa tutustumassa teokseen, jotta voisivat halutessaan täydentää Pron vaalikoneessa olevan MIEPÄ-kysymyksen vastaustaa. (sivu 6 L.S.) Eiköhän nyt olla pikkuisen metsässä, kun vaalit ovat jo hyvässä käynnissä. Mutta toki hyvä, jos mielenterveysasiat näilläkin luovilla keinoilla saisivat yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja budjetointiratkaisuissa enemmän painoarvoa sillä tästä ristiriidastahan kaiketi on perimmältään aina kysymys kun miepä-asioista puhutaan.
Mutta minun mielestäni vakavimpia kysymys tässä on se, että miksi sitten niin moni on saanut hankkeesta kieleteisemmän kuvan kuin hankevetäjät
katsoisivat olevan aihetta ?
Osallistuihan hankeprosessiin satoja ihmisiä, mutta miksi osa on vetäytynyt pettyneenä hankkeen takaa pois. Oikeuttamisprosessissa 18.2
kuului tiukkaa kritiikkiä mm. terveyskeskuslääkäreiden suulla ja myöskin mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsineeksi ilmoittautuneen suulla.
Ja miten ja kenen toimesta kehitys jatkuu nyt eteenpäin ?
Ymmärtääkseni paikallisia mielenterveyspalvelujen kehittämisiä ovat varjostaneet sh-piirin ja kaupungin keskinäiset luottamuksen puutteet ja Miepässä on väläytelty tulevaisuudessa uutena vaihtoehtona myös liikelaitosmallia.
Mikkelin seutuvaliokunnan pöytäkirjan yhteydestä löytyy 7.2.2006 kirjattu MIEPÄn hankesuunnitelma, jota lienee syytä perusteltua arviota tehdessä myös verrata loppuraporttiin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 4 kommenttia